Kielipelit testissä: Lautapelit

Tekeekö mielesi selittää sanoja, assosioida vai käydä sanasotaa? Kielibaarin testiryhmä arvioi kolme lautapeliä: Flipp!, Codenames ja Sanasota.


Flipp!

Julkaisija: Peliko / Martinex Oy   Kehittäjä: Dave Yearick

© 2011 Martinex Oy, Raisio, Finland All Right Reserved

Lyhyesti: Flipp! on sanaselityspeli, jossa joukkueet keksivät toisilleen selitettävät sanat. Mitä nopeammin sanat keksii, sitä vähemmän aikaa vastajoukkueella on selittää ne!

Tiedot

  • Pelaajien lukumäärä: 4+
  • Kesto: Paketin mukaan 30min, mutta ensimmäisellä kerralla huomattavasti pidempään (tähän vaikutti myös sääntöjen kertailu kesken pelin ja vaihtoehtoinen toteutustapa alustojen toimimattomuuden vuoksi).
  • Vaikeus: Säännöt ovat yksinkertaiset, mutta pelaajat määrittelevät sen, kuinka haastava peli on.
  • Uudelleenpelattavuus: Uudelleen pelattavissa pitkälti niin kauan, kuin suomen kielessä sanoja riittää, eli käytännössä rajattomasti.
  • Soveltuvuus opetukseen: Hirveän opetuksellinen peli ei ole kyseessä, mutta esimerkiksi edistyneille S2-opiskelijoille voisi tuoda uutta näkökulmaa, ja toisaalta miksei toimisi natiiveillekin ainakin äidinkielen tunnin kevennyksenä. Enemmän kuitenkin ajanviettopeli.
  • Saatavuus ja hinta: HyväPeli.fi: 17,40€.

Pelaajalta vaaditut kielelliset taidot: Laaja sanavarasto, sananselitys, sanojen luova (ja nopea) keksiminen.

Pelin kulku: Peliä pelataan kahdessa vähintään kahden hengen joukkueissa. Jokaisessa pelikierroksessa on kaksi osaa.

Ensimmäisen osan alussa heitetään neljä kirjainnoppaa. Joukkueilla on käytössä kirjoitusalusta, jossa on kohdat neljälle sanalle. Jokaisessa sanassa on eri kohdassa eri värillä merkitty ruutu, johon tulee kirjainnopan esittämä kirjain (esimerkiksi: ensimmäinen sana alkaa punaisen nopan kirjaimella ja toisen sanan kolmas kirjain tulee keltaisesta kirjainnopasta jne.) Eri alustoissa värilliset ruudut ovat eri kohdissa, mikä ohjaa joukkueita keksimään erilaisia sanoja. Kun kaikki nopat on heitetty, on aika keksiä sanoja. Molemmat joukkueet kääntävät tiimalasin, ja keksivät neljä sanaa. Kun sanat on keksitty, tiimalasi pysäytetään kääntämällä se kyljelleen. Maksimiaika tiimalasissa on kaksi minuuttia.

Toinen osa muistuttaa Aliasta. Joukkueet valitsevat yhden henkilön selittämään toisen joukkueen keksimiä sanoja, ja muut joukkueen jäsenet yrittävät arvata. Joukkueet vaihtavat sanalistoja keskenään ja valitaan, kumpi joukkue aloittaa. Tälle joukkueelle käännetään vastustajan tiimalasista kulumaan sama aika, joka heillä meni sanojen keksimiseen. Toinen joukkue tekee samoin. Pisteitä saa yhden jokaisesta arvatusta sanasta. Arvaamatta, tai alunperin keksimättä, jääneistä sanoista tulee pisteitä vastapuolelle. Voittaja on se, joka pääsee ensimmäisenä maaliin.

Kielibaarin testiryhmä keskittyneenä Flipp!-lautapeliin.

Pelattavuus:  Pelissä pitää olla ainakin sen verran luovuutta, että ylipäätään keksii sanoja melko lyhyessä ajassa. On ehkä helppoa keksiä sana, joka alkaa A:lla, mutta paljon haastavampaa keksiä sana, jonka neljäs kirjain on D.

Pelissä voi käyttää kahta erilaista taktiikkaa: Kirjoittaa mahdollisimman nopeasti ensimmäisenä mieleen tulevat sanat ja näin jättää vastustajalle mahdollisimman lyhyen selitysajan. Toisaalta voi koittaa keksiä mahdollisimman vaikeat sanat ja toivoa, ettei vastustaja saa niistä selvyyttä pitemmässäkään ajassa. Tietenkin voi yhdistellä näitä taktiikoita.

Taktikointiin kuuluu myös sen päättely, millaiset sanat tuottavat haastetta vastapuolelle. Esimerkiksi pelottavalta näyttävä “oligarkia” voi olla selitettävissä yhdellä sanalla, jos joukkueeseen kuuluu oikeita ihmisiä. Sanat voivat myös näyttää vaikeammilta kuin ovat, esimerkiksi “ajattelemattomuus” on pitkä sana, mutta voi olla selitettävissä hyvinkin nopeasti “se, kun ei mieti yhtään” -tyylillä.

Värimaailma varsin 80-lukulainen kirkkaine väreineen. Ei välttämättä huono asia kaikkien mielestä, mutta ei miellyttänyt testaajien silmää.

Pelivälineet ja ohjeet

  • Säännöissä on jonkin verran aukkoja, esimerkiksi noppien määrä on merkattu suomenkielisissä säännöissä epäselvästi. Siitä saa käsityksen, että noppia pitäisi olla viisi, vaikka oikea määrä on neljä: yksi jokaista väriä. Pelissä on vihreä noppa sekä suomen-, ruotsin-, norjan- ja tanskankieliseen peliin.
  • Värimaailma varsin 80-lukulainen kirkkaine väreineen, joskin pääsääntöisesti kaikki selkeää. Kuitenkin pelilaudassa oli vaikeaa seurata, kumpi joukkue on johdossa, sillä pelaajien etenemistä osoittavat janat eivät kulkeneet symmetrisesti vaan poukkoillen.
  • Suurena miinuksena tussien toimimattomuus. Päädyimme tämän vuoksi kirjoittamaan sanat erillisille papereille. Tämä toimi, joskin aikaa kului tämän takia ehkä hieman enemmän kuin muuten. Alustat voinee korjata vetämällä niihin kontaktimuovin päälle ja ostamalla kalvotussit. Silti todella harmi, etteivät pelivälineet lähtökohtaisesti toimi.

Yhteenveto: Kielellisesti kiva, vähän erilainen peli. Sanoja pitää keksiä muutenkin kuin alkukirjaimista, kielellinen luovuus on eduksi. Mukana myös mahdollisuus taktikointiin. Flipp! tuo sananselitykseen mukaan strategiaelementin ja kielellistä lahjakkuutta tarvitaan monipuolisesti (verrattuna esim. Aliakseen). Suurin harmi pelivälineiden toimimattomuus. Tiskin suositus: Suositellaan nautittavaksi rennoissa illoissa, myös perheen kesken.

 

 

Codenames

Julkaisija: Czech Games Edition / Enigma    Suunnittelija: Vlaada Chvátil

© 2015 Czech Games Edition

Lyhyesti: Codenames on assosiaatiopeli, jossa joukkueet yrittävät löytää omat agenttinsa. Agenteilla on salanimet. Yksi joukkueen jäsen antaa vihjeitä nimistä, muut arvaavat.

Codenames-pelitilanne. Vasemmassa alakulmassa ruudukko, joka määrittelee joukkueiden agentit. Punaiset ja siniset ruudut ovat punaisen ja sinisen joukkueen agentteja, keltaiset ruudut ovat sivullisia ja X-ruutu on salamurhaaja.

  • Pelaajien lukumäärä: 4+ (ohjeissa sovellettu säännöt myös 2 ja 3 henkilön pelille)
  • Kesto: 1015min
  • Vaikeus: Kognitiivisesti haastava, tarvitaan yleistietoa.
  • Uudelleenpelattavuus: Erittäin uudelleenpelattava, koska kortit osuvat joka kerta eri kohtiin (ja läheskään kaikki kortit eivät ole pöydällä yhtä aikaa) ja myös vakoojamestarien kaavioita on sen verran paljon, että niitä ei voi oppia ulkoa (tai se olisi ainakin hyvin vaikeaa).
  • Soveltuvuus opetukseen: Peli ei sellaisenaan sovellu opetukseen, joskin konseptia voisi soveltaa esimerkiksi kielitieteen tai historian käsitteiden kanssa.
  • Saatavuus ja hinta: Esimerkiksi Puolenkuun Pelit, Verkkokauppa.com ja Fantasiapelit. Hinta noin 20€.

Pelaajalta vaaditut kielelliset taidot: Assosiaatiot ja sanojen hierarkian hahmottaminen.

Pelin kulku: Peliä pelataan kahdessa joukkueessa. Yksi joukkueesta on vakoojamestari ja loput kenttäagentteja. Vakoojamestarit tietävät, ketkä ovat omia agentteja, ja heidän pitää vihjeiden avulla saada tämä tieto myös kenttäagenteille.

Pöydälle levitetään 25 korttia 5 x 5 ruudukossa (kortteja on enemmän). Korteissa on oman joukkueen väristä riippuen 8 tai 9 oman joukkueen agenttia, viattomia sivullisia ja yksi salamurhaaja. Jokaisessa kortissa lukee yksi sana, kuten “jousi” tai “yksisarvinen”. Tämä sana on kyseisen kortin henkilön koodinimi. Vakoojamestareilla on hallussaan yhteinen kaavio siitä, kuka kukin on. Lisäksi mestareilla on laatat, jotka kuvaavat agentteja, sivullisia ja salamurhaajaa.

Mestarit antavat kenttäagenteille vihjeitä, joiden perusteella näiden pitää tunnistaa korteista omat agentit. Vihje saa olla vain yksi sana ja numero, joka kertoo, kuinka moneen korttiin vihje pätee. Jos laudalla on esimerkiksi “Rooma” ja “pasta”, voi vihje olla “Italia 2”. Kenttäagentit osoittavat kortit, joiden uskovat olevan oikeita. Osoitetun kortin päälle asetetaan laatta, joka kertoo, oliko henkilö agentti, sivullinen vai salamurhaaja.

Voittaja on se, joka ensimmäisenä on tunnistanut kaikki oman joukkueensa agentit. Jos osoittaa salamurhaajaa, häviää pelin välittömästi.

Pelattavuus: Peli ei ole puhtaasti kielipeli, mutta iskee kiinnostavaan kielelliseen alaan. Tärkeää on hahmottaa sanojen keskinäiset suhteet (avainasemassa assosiaatiot, merkitykset ja sanahierarkiat). Kielellisen tajun lisäksi pelissä vaaditaan yleissivistystä.Tässäkin pelissä auttaa, jos tuntee toisen ajatuksenjuoksun, ja varsinkin enemmän pelatessa myös inside-jutut voisivat nousta vahvemmin esiin.

Peli on ajatustoimintaa, mutta pientä tuurielementtiäkin on mukana. Kortit kun voivat osua miten vain. Peliä vaikeuttaa esimerkiksi se, jos välteltävä salamurhaaja-kortin käsite on hyvin lähellä jotain oman agentin sanaa.

Pelissä ei oteta ihan hirveästi kontaktia muihin pelaajiin, vaan päinvastoin turhaa kommunikaatiota pitää jopa välttää piilovihjeiden pelossa. Mikään bilepeli ei sinänsä ole kyseessä, joskin peli voisi toimia jopa kohtuullisen hälyisessä ympäristössä.

Kun joukkueisiin testitilanteessa kuului vain yhdet kenttäagentit, on vaikea sanoa, mitä isompi joukkue toisi lisää. Meistä vaikuttaa hieman turhalta, mutta toisaalta voisi mahdollistaa erilaiset vihjeet, kun tietää, että niitä pohtii useamman aivot.

Vaikka pelissä on kaksi joukkuetta vastakkain, ei se tunnu kovin kilpailulliselta. Kaipasimme mahdollisuutta vaikuttaa jotenkin toiseen joukkueeseen, esimerkiksi häiritä, varastella vihjeitä tai heitellä esineillä. Nyt peli korostaakin älyllistä pohdintaa, ja kilpailu jää vähän taka-alalle. Mietimme, että myös salamurhaajia olisi ehkä voinut olla useampikin.

Peli on erittäin uudelleenpelattava, koska kortit osuvat joka kerta eri kohtiin (ja läheskään kaikki kortit eivät ole pöydällä yhtä aikaa) ja myös vakoojamestarien kaavioita on sen verran paljon, että niitä ei voi oppia ulkoa.

Pelivälineet ja ohjeet

  • Ulkonäkö kokonaisuudessaan miellyttävä.
  • Korteissa onneksi teksti molemmin päin, jottei kukaan joudu lukemaan ylösalaisin.
  • Ohjeet saavat pelin ensin vaikuttamaan vaikeammalta kuin se on. Kaipasimme ainakin pikaohjetta rinnalle.
  • Tiimalasi turha.
  • Korteissa oli paikoittain vanhentuneita käsitteitä (esim. tiedemies, joka olisi nykyaikaisempi, jos se olisi tutkija).

Yhteenveto: Kokonaisuudessaan mahtava kognitiiviselta prosessiltaan, mutta pelillisyydeltään jopa vähän pliisu peli. Tiskin suositus: Sopii nautittavaksi, jos tykkää kognitiivisista haasteista ja rauhallisesta pelitemposta.

Codenames on arvosteltu myös Lautapeliopas– ja Pöydällä-sivustoilla.

 

Sanasota

Julkaisija: Competo   Suunnittelija: Andrew Innes    Suomenkielisen version taitto ja kuvitus: Paul Laane ja Lauri Ahonen  © 2012 Anomia Press LLC

Lyhyesti: Sanasota on kuin läpsy, mutta kielellä. Peli perustuu nopeuteen, intensiivisyyteen ja hysteriaan: kun kaksi samankuvioista korttia on pöydässä yhtä aikaa, korttien haltijoiden tulee mahdollisimman pian keksiä toisen kortin yläkäsitteeseen liittyvä sana.

  • Pelaajien lukumäärä: Suositus 4+, soveltaen myös vähempi riittää
  • Kesto: noin 15 min
  • Vaikeus: Vaikeus tulee nopeudesta ja hysteriasta, muutoin helpot säännöt. Tarvitaan yleistietoa.
  • Uudelleenpelattavuus: Uudelleenpelattavuus mietityttää. Jo parin pelikierroksen jälkeen muistiin alkaa tarttua tiettyjä käsitteitä, joihin vastaa samalla vastauksella. Toisaalta taas joihinkin käsitteisiin ei vain tunnu irtoavan mitään, vaikka sama on jo tullut vastaan edellisessä pelissä.
  • Soveltuvuus opetukseen: Heikosti pedagogisia sovellusmahdollisuuksia. Edistyneille suomi toisena kielenä -opiskelijoille voisi sopia sanaston treenaukseen ja kertaukseen.
  • Saatavuus ja hinta: Esimerkiksi Verkkokauppa.com, Prisma ja Adlibris. Hinta noin 20€.

Pelaajalta vaaditut kielelliset taidot: Assosiaatiot ja sanojen hierarkian hahmottaminen.

Pelin kulku: Pelissä on kolme pakkaa kortteja, joista yhdellä pelataan kerrallaan. Jokaisessa kortissa on kuvio ja ilmaus, kuten “kukka” tai “Afrikan maa”. Kaikki pelaavat kaikkia vastaan. Pelaajat läiskäisevät kukin vuorollaan eteensä kortin. Tämä jatkuu, kunnes kahden pelaajan kortissa on sama kuvio.

Silloin pelaajien pitää mahdollisimman nopeasti keksiä ja sanoa ääneen (käytännössä huutaa) sana toisen pelaajan kortissa olevasta kategoriasta. Tätä mutkistaa vielä jokerikortit, jotka määrittelevät, että kaksi eri symbolia ovatkin samaa. Tällöin pelaajien välille voi tulla matsi myös eri symboleista.

Nopeammin oman sanansa lopettanut voittaa ja saa vastustajan kortin omaan voittopinoonsa. Kun pakasta loppuvat kortit, lasketaan voittopinojen kortit. Eniten kortteja voittanut voittaa pelin.

Pelattavuus: Yhdistää kieltä, nopeutta ja yleistietoa. Ei kielellisin peli, mutta viehättää myös kielimielessä (liittyen aiheisiin hyperonyymit ja sanaperheet). Toisaalta myös tietovisaa ja “kieliläpsyä”. Peli vaatii keskittymistä, ja siinä ollaan jatkuvassa jännityksen tilassa odottamassa oikeaa kuviota.

Jotkut kategorioista vaativat enemmän tietoa (esim. “entinen siirtomaa”), mutta pääsääntöisesti ongelma ei ole aihepiirin vaikeus. Luulisi olevan helppoa sanoa yhtäkkiä jokin “kasvi” tai “raidallinen eläin”, mutta tilanteen tullessa osaaki yhtäkkiä vain osoittaa vastustajan korttia ja huutaa “ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ”.

Uudelleenpelattavuus mietityttää. Jo parin pelikierroksen jälkeen muistiin alkaa tarttua tiettyjä käsitteitä, joihin vastaa samalla vastauksella. Toisaalta taas joihinkin käsitteisiin ei vain tunnu irtoavan mitään, vaikka sama on jo tullut vastaan edellisessä pelissä.

Pelillisyyden ainoa miinus on, että on erittäin vaikeaa kääntää kortti niin, että kaikki näkevät sen yhtä aikaa. Yksi vaihtoehto on, että kaikilla on kädessä oma pakka.

Pelivälineet ja ohjeet

  • Peli sisältää kolme korttipakkaa ja sääntölapun, minkä vuoksi lähes 20 euron hinta tuntuu korkealta.
  • Korttien oikeinkirjoitus on heikkoa. Esimerkiksi isojen kirjainten ja yhdyssanojen kohdalla on paljon horjuvuutta.
  • Kuviot ovat selkeitä, mutta varsinkin pitkiä ilmauksia on vaikea lukea nopeasti.

Esimerkkejä korttien virheellisistä kirjoitusasuista (po. hip hop -artisti, Oscar-voittaja ja tieteellinen teoria).

Yhteenveto:  Korttien kielellisestä horjuvuudesta huolimatta Sanasota aiheutti testiryhmässä eniten hilpeyttä, eikä pelaamista malttanut lopettaa. Tiskin suositus: Sopii nautittavaksi erityisesti hyvässä porukassa, jossa saa vapaasti heittäytyä hieman hysteeriseksikin. Pelissä kokee yhteisen adrenaliinin virran.

Katso myös: Mobiili- ja tietokonepelien arviot

 

Pelien testaus ja kuvat: Jenny Tarvainen, Niko Heiniluoma, Sini Söyrinki, Hanna Hassinen  ◊  Teksti: Jenny Tarvainen, Niko Heiniluoma, Sini Söyrinki

RSS-syöte
Twitter
Facebook
Google+
Ei kommentteja

Kommentoi