Katso video: Miksi Litku Klemetti kirjoittaa laulunsa suomeksi?

 

Mikä on suomen kielen inhokkisanasi?

– Meillä on ollut kavereitten kanssa sellainen vitsi käynnissä monta vuotta, että pienet söpöt ilmaisut ärsyttää, kuten pikkuherkku ja pikkusnäkki.

Entä lempisanasi?

– Siinä pitää olla jotain ärrää. Toisaalta on vaikea ajatella sanoja ilman niiden merkityksiä. Joku läheinen sana itelle voisi olla esimerkiksi “perukka”, joka on kotiseudullani Kainuussa. Se tarkoittaa vähän niinku landea.

Miksi kirjoitat lauluja suomen kielellä?

– Se on luontevaa itelle, olen kirjoittanut pienestä asti suomeksi. Jotenkin tunnen, että pystyn ilmaisemaan itseäni vivahteikkaasti suomeksi ja luomaan samalla jotakin uutta. Olen ollut myös aina kiinnostunut suomen kielestä ja sillä leikittelystä.

Oletko kirjoittanut lauluja muilla kielillä?

– Olen kirjoittanut lauluja myös englanniksi esimerkiksi Zorse-yhtyeessä, sellaista krautrock-musaa. Englanniksi kirjoittaminen on todella erilaista, siinä kieli on enemmän eräänlainen instrumentti eikä niinkään sisällöllinen rikkaus.

Millaista musiikkia kuuntelet itse?

– Oon ollut teinistä asti jonkinasteinen musanörtti, niin että kaikki on käyty läpi… populaarimusan historia, bändit jne. Kokeelliset ja oudot jutut ovat kiinnostaneet aina, suomalaiset ja ulkomaiset. Viime vuosina oon kuunnellut aika paljon uutta suomalaista underground-musaa, tai sellaisella otteella tehtyä, kasetteja ja vinyylejä. Ja kuuntelen kaikkia niitä bändejä, joiden kanssa ollaan keikalla; se on sellainen tietynlainen yhteisö tai verkosto.

– Nykyään kuuntelen liian vähän musiikkia, ikävä kyllä, mutta inspiroin itseäni kaikella sellaisella hylätyllä musalla. Muutaman vuoden oon ollut innostunut levykauppojen “ota 5 eurolla” -levyistä. Mua kiinnostaa, miksi joku musiikki on huonoa ja miksi se on joskus haluttu tehdä. Että sellasesta oon eniten inspiroitunut viime vuosina. Suomi-iskelmää ja B-luokan musiikkia.

Miten yliopisto-opintosi vaikuttavat musiikin tekemiseesi?

– Mietin siltä kantilta, että jos en ois koskaan ollut yliopistossa, niin tekisinkö silti tällaista musaa. Ehkäpä se on samaa puuta sen kanssa, että mulla on hieman tutkimuksellinen ote musiikin tekemiseenkin. Haluan tietää, mitä kaikkea on tehty ja mitä kaikkea mä voisin tehdä. Et ikään kuin sama ajatus kuin jossain akateemisessa maailmassa on, että halutaan siksi lukea, että joku on ehkä jo ajatellut sata vuotta sitten nämä ajatukset. Että on joku sivistys ja tradition tunteminen siellä pohjalla.

”Jos kirjoittaa silleen köpösti, voi ilmaista eri fiiliksiä.”

 Mitä kielioppi merkitse sinulle?

– Olin koulussa “hikari”, ja hyvä kieli oli tärkeä asia. Teininä piti hirveästi viisastella ja korjata muita. Kielioppi on vahvasti taustalla, koska oon kirjoittanut lapsena ja nuorena paljon kaikkea ja saanut palautetta. Sitten jossain vaiheessa olen löytänyt abstraktimman tavan tehdä kielellä juttuja, ilman sellaisia sääntöjä.

– Välillä huomaan kirjoittavani vapautuneesti ilman mitään kielioppisääntöjä, jopa huonoa suomea, koska mahdollisuuksia on tosi paljon. Nekin on asioita, joilla voi ilmaista erilaisia fiiliksiä, jos kirjoittaa silleen köpösti.

– Yliopistossa kuitenkin tuli päin naamaa, että en ole mikään kieliopin asiantuntija. Graduvaiheessa huomasin, että ei nää mun pilkut oo ihan aina oikeissa paikoissa, mutta peruskielioppi on hyvää. En oo kovin hyvä ikään kuin sellaisessa oikeassa kirjoittamisessa, että kirjoittaisin tosi hyvän tieteellisen artikkelin. Gradu tuli monta kertaa takaisin tarkastusvaiheessa kielen takia, ja arvosanaa nosti paljon, kun korjailin kieltä. Opettelin hiki hatussa, kuinka meni nää pilkkusäännöt ja muut systeemit.

 ”Lähtökohta on biisin ideassa, kielellisessä muodossa.”

Miten näet melodian ja sanoitusten välisen suhteen?

– Nykyään mietin sanoituksia niin, että lähtökohta on biisin ideassa, kielellisessä muodossa. Kappale kertoo aina jostakin, ja se johdattaa tekemään tietynlaisia musiikillisia ratkaisuja.

– Mun tekeminen on tosi kaoottista ja innostunutta siinä mielessä, että mä vaan teen jotain. On tosi vaikeaa päästä siiten, miten kappaleet oikeastaan syntyy, koska oon tehnyt niin kauan eri metodeilla. Välillä ensin musiikkia, sitten sanoituksia. Nykyään keksin biisin nimiä, sen biisin ydinajatuksen, oivalluksen, ensin ja sitten toteutan sen.

Miten visuaaliset elementit vaikuttavat tekstin tulkintaan?

– Kun mä ite teen levynkansia ja julisteita, haluan tavallaan pitää nekin langat omissa käsissä, koska ajattelen, että ne liittyy tosi vahvasti musiikin estetiikkaan. Estetiikka etenkin  ei-valtavirtamusiikissa on ideologista, eli kyse on siitä, miten musiikkia pitää tehdä missäkin yhteydessä.

– Esteettis-ideologisuus, eli ikään kuin ne säännöt, jotka tekevät musiikista sitä oikeaa ja aitoa tietyn genren musiikkia, tulee visuaalisessa näkyväksi. Voidaan nähdä jokin keikkajuliste ja voidaan sen perusteella tulla faneiksi ilman, että kuullaan itse musiikkia. Visuaalisuus viettelee meidät tavallaan tiettyyn musiikkin, se liittyy siihen identiteettiin, että tää on tätä mun musaa. Mua yleensäkin kiinnostaa musiikin visuaalisuus nimenomaan siltä kannalta, että se jotenkin näyttää, mitä kyseinen musiikki edustaa. Eli estetiikka tarkoittaa sitä, mitä musiikki edustaa.

– Kaikkiin tyyleihin liittyy tietynlaiset melodiat ja musiikin sisältö: ikään kuin sellaiset piirteet, että ne ylipäänsä tunnistaa siksi tietyksi musiikiksi, ja tietyt sanoitukset tietty liittyy tiettyihin genreihin selkeästi. Mielenkiintoista on, voisiko visuaalisesta ilmeestä nähdä jo jotain lyriikallista maailmaa.

”Hyvässä sanoituksessa on särmää tai kulmaa. Tarkkanäköistä havainnointia.”

Millainen on hyvä sanoitus?

– Mä tykkään siitä, että siinä on särmää tai kulmaa. Sellasta tarkkanäköistä havainnointia. Tykkään siitä, että se ei oo turhaa kikkailua, tai pelkkää huumoria. Tykkään, että siinä on sellainen niinku lempeä ote maailmaan, mut että siinä on jotain, että siitä kuulee, että sillä ihmisellä on jotain sanottavaa. Suurin osa sanoituksista on höttöä, ikävä kyllä, mutta kyllä mä välillä tykkään kuunnella jotain sellaista niinku perusrakkauslauluja, tai vanhoja kappaleita, kun niillä on paikkansa erilaisissa tilanteissa.

Millaisen neuvon antaisit aloittelevalle sanoittajalle?

– Jotain sellaista, että uskaltais etsiä ei-totuttuja aiheita tai kattoa maailmaa ei-totuttuun tapaan. Mulle itelle on ollut tärkeintä se, että oon haastanut itteeni ajattelemaan eri vinkkelistä. Vähän laiskasti sanottu tuo ajatus, mut aattelen, että kaiken pohjalla pitäis olla, tai ois parhaimmillaan, rehellinen havainto maailmasta. Ikään kuin joku taiteilija tekee luonnoksia, niin siinä on tärkeintä se sen piirtäjän kosketus, miten se ottaa maailman haltuun.

 

Sanna “Litku” Klemetti

  • balalaikkaa soittava laulaja-lauluntekijä
  • kotoisin Kainuusta, asuu Jyväskylässä
  • musiikkitieteen maisteri, väitöskirjan teko tauolla
  • tuli tunnetuksi hittikappaleellaan Juna Kainuuseen; toivoo yleisön löytävän muitakin kappaleita kuten Elämä vain iltaa. Katso ja kuuntele Youtubessa.

 

Teksti: Jenny Tarvainen, Sari T. Tiiro •  Video ja valokuva: Jenny Tarvainen

RSS-syöte
Twitter
Facebook
Google+
Ei kommentteja

Kommentoi