Sanojen määrittelytaito hukassa

Teksti: Jenny Tarvainen

Pelataanpa hetki Aliasta.

  1. Yhdyssanan ensimmäinen osa: mitä suomi, ruotsi, englanti ja italia ovat?
  2. Yhdyssanan toinen osa: lisää perään ajanviettopaikka, ei kahvila, vaan…
  3. Se kuuluu Koneen Säätiön rohkeisiin tekijöihin ja Suomi 100 -ohjelmaan.
  4. Se on kieliaiheinen sisältöpalvelu, jonne kaikki ovat tervetulleita puhumaan kielestä.

Oikea vastaus on…Kielibaari!

Monelle on varmasti tuttu tilanne määritellä jotakin sanaa esimerkiksi juuri Alias-pelissä. Tehtävä ei aina ole niin helppo kuin voisi äkkiseltään arvata. Tähän tulokseen ovat päätyneet myös  Anneli Pajunen, Esa Itkonen ja Seppo Vainio (2016), jotka ovat tutkineet nuorten aikuisten kykyä määritellä sanojen merkityksiä:  nuorten aikuisten kyvyssä määritellä sanoja, eli  analysoida sanojen merkityksiä ja ilmaista nämä merkitykset tiiviissä muodossa, on puutteita.

Tutkimuksessa arkimääritelmiä verrattiin mallimääritelmiin. Arkimääritelmällä tarkoitetaan äidinkielisen kielenpuhujan ilman esimerkkiä antamaa määritelmää, kun taas mallimääritelmä on määritelmän tavoitteellinen ja sanan oleellisen merkityksen kattava muoto.

♦ Kissa on lemmikkinä käytetty petoeläin, jolla on…

Koehenkilöiden antamat määritelmät ovat siis arkimääritelmiä, ja tutkimuksessa näitä määritelmiä verrattiin sanakirjojen avulla laadittuihin mallimääritelmiin, jotka ovat muodoltaan kiteytyneitä ja sisällöltään relevantteja. Toisin sanoen tavoiteltu määritelmä on muotoa “X on Y”, jota seuraa usein täydentävä relatiivilause.

Esimerkiksi artikkelissa annetaan määritelmä kissasta: “Kissa on lemmikkinä käytetty petoeläin, jolla on viikset, piiloon vetäytyvät kynnet, pitkä häntä, pitkänmallinen, sulavaliikkeinen vartalo ja joka naukuu ja kehrää ja pyydystää pienriistaa etukäpälällään.”

Koehenkilöiden kirjoittamat arkimääritelmät  pisteytettiin vertaamalla niiden sisältöä ja muotoa mallimääritelmiin.

Tutkimuksessa käytettiin sanoja ajatella, esine, itkeä, juosta, kansi, polvi, pöytä, reuna ja silmä. Alla sanoista laaditut mallivastaukset: 

  • AJATELLA: Ajatella on henkistä toimintaa, jossa tietoisesti yhdistetään käsitteitä ja mielteitä toisiinsa yleensä jonkin ongelman ratkaisemiseksi.
  • ESINE: Esine on mikä tahansa liikuteltavan kokoinen kappale, tavara, väline tms., joka on konkreettisesti olemassa ja jolla yleensä on jokin määrätarkoitus.
  • ITKEÄ: Itkeä on voimakkaan mielenliikutuksen laukaisema ja sitä helpottava reak­tio, jossa silmistä vuotaa kyyneleitä ja johon voi liittyä ääntelyä ja kasvo­lihasten kouristusliikkeitä.
  • JUOSTA: Juosta on ihmisen tai eläimen kävelyä nopeampaa jatkuvaa liikettä, joka suuntautuu eteenpäin jalkoja nopeasti vuorotellen liikuttaen siten, että jos­sakin vaiheessa molemmat jalat ovat yhtä aikaa irti maasta.
  • KANSI: Kansi on levy tai rakenne, joka sulkee ja peittää ylöspäin avautuvaa jonkin esineen tai rakenteen aukkoa ja joka tarvittaessa voidaan avata.
  • POLVI: Polvi on reisiluun, sääriluun ja polvilumpion yhdistävä nivel, jonka liike­rata sisältää ojennus–koukistusliikkeen lisäksi polven ollessa koukistettuna myös sivuliikettä.
  • PÖYTÄ: Pöytä on huonekalu, jota pitää koossa vaakasuorasta tasosta ja sen alla ole­vista jaloista koostuva tukirakenne ja jolla pidetään tavaroita tai jonka ää­ressä tehdään jotain.
  • REUNA: Reuna on esineen, pinnan tai alueen raja ja siitä jonkin matkaa keskukseen päin oleva osa, joka on yleensä ohueksi ja litteäksi hahmotettavassa pin­nassa tai horisontaalisesti sijaitsevassa alueessa.
  • SILMÄ: Silmä on visuaalisia aistimuksia aivoihin välittävä, ihmisen ja eläimen kasvoissa sijaitseva näköelin, jonka ulkoisia osia ovat silmämuna, pupilli, iiris, valkuainen, silmää suojaavat luomet ja ripset ja jonka sisäisiä osia ovat mm. linssi, verkkokalvo ja näköhermo.

♦ Verbejä on vaikeampi määritellä kuin substantiiveja.

Mukana oli siis substantiiveja ja verbejä, joista substantiivit osoittautuivat helpommin määriteltäviksi kuin verbit. Lisäksi mitä konkreettisempi sana on, sitä helpompi se oli määritellä (polvi, silmä).

Abstraktisuus sen sijaan vaikeutti määrittelyä (ajatella, reuna).  Esimerkiksi sanat juosta ja itkeä määriteltiin aina paremmin kuin ajatella. Johonkin hierarkkiseen alaluokkaan kuuluvat sanat (esim. pöytä)  taas olivat helpompia määriteltäviä kuin jonkin kokonaisuuden osat (esim. kansi, reuna).  Lisäksi yleisiä sanoja oli helpompi määritellä kuin harvinaisia.

Tutkimuksessa arvioitiin arkimääritelmien muotoa ja sanojen yläkategorisointia. Lisäksi määritelmät on pisteytettiin holistisesti eli kokonaisvaltaisesti. Muodon arviointitasot olivat ei määritelmää, vain substantiivilauseke, lauseluettelo ja kiteytynyt muoto

Substantiivilauseke on lause, jonka pääsanana on substantiivi ja jota muut sanat täydentävät. Lauseluettelo on sananmukaisesti lauseista koostuva luettelo. Kiteytyneellä muodolla tarkoitetaan yhtä informatiivista virkettä. Alla koehenkilöiden antamia esimerkkejä: 

  • Ei määritelmää (0 pistettä)
  • Vain substantiivilauseke (1 piste) Esimerkiksi: “Reuna on laita tai rajakohta.”
  • Lauseluettelo (2 pistettä) Esimerkiksi: ”Reuna on kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti pinnan tai esimerkiksi tekemisen reunalla. Reunalta voi tippua.”
  • Kiteytynyt muoto (3 pistettä) Esimerkiksi: “Reuna tarkoittaa sitä kohtaa, missä jokin asia loppuu ja jokin toinen alkaa.”

Yläkategorialla tarkoitetaan määriteltävän sanan suhdetta merkityksellisesti ylempään tasoon. Esimerkiksi sanan koira yläkategorioita voivat olla esimerkiksi “nisäkäs” tai “eläin”. Semanttisesti tyhjä tai kieliopillinen yläkategoria tarkoittaa, että sana on kategorioitu esimerkiksi sanaluokkaan (sanan koira tapauksessa siis määritelmänä “substantiivi”). Epäspesifi yläkategoria voisi sanan koira tapauksessa olla “koiraeläin”, joka on liian suppea määrittelemään merkitystä tarkasti. Toisaalta myös liian lavea määritelmä, kuten “eliö” on liian epätarkka. Synonyyminä koiran voisi määritellä “hauvana”. Spesifi yläkategoria voisi olla siis “suden kesy ja jalostettu muoto”.

Alla koehenkilöiden antamia esimerkkejä:

  • Ei määritelmää ja/tai ei yläkategoriaa (0 pistettä) Esimerkiksi: “Silmä on sanana saman tapainen kuin pöytä, meille tulee mieleen kuultuamme sanan, minkälainen on prototyyppinen silmä, eli minkä muotoinen yms. se on.”
  • Semanttisesti tyhjä/kieliopillinen (1 piste) Esimerkiksi: “Reuna on konkreettinen substantiivi, esineissä kuin jyrkänteelläkin.”
  • Epäspesifi yläkategoria (2 pistettä) Esimerkiksi: “Itkeä on tapa ilmaista surullista tai iloisia tunteita.”
  • Synonyymi (3 pistettä) Esimerkiksi: “Ajatella on miettiä hiljaa mielessään.”
  • Spesifi yläkategoria (4 pistettä) Esimerkiksi: ”Polvi on jalan keskikohdalla oleva saranamaisesti taipuva nivel.”

Tutkimuksessa tehtiin myös kokonaisvaltainen pisteytys, jossa arvioitiin määritelmien muodollisia ja sisällöllisiä ominaisuuksia. Kokonaisvaltaisessa pisteytyksessä on otettu huomioon muun muassa epäoleellisuuksien, kuten esimerkkien ja metaforien, määrä. Alla koehenkilöiden antamia esimerkkejä.

  • Määritelmä puuttuu tai on semanttisesti tyhjä (0 pistettä) Esimerkiksi ”Reuna on substantiivi, yleisnimi, nomini. Sanalla on monta merkitystä, eikä yksittäisestä reuna-sanasta voi päätellä mitä tai minkä reunaa tarkoitetaan.”
  • Luettelo sanoja ilman tietoja; yksittäinen sanaan liittyvä ominaisuus mainittu (1 piste) Esimerkiksi: ”Reuna on abstrakti substantiivi. Sen voi havaita, mutta se ei ole olemassa itsenäisesti. Reuna on rajan synonyymi; jos seisoo metsätien reunassa, seisoo myös metsän rajalla.”
  • Kohtalaisesti sanatietoa, muoto ei yhtenäinen, merkitystä ei ole ilmaistu kovin spesifisti, ajatusvirheitä tms. (2 pistettä) Esimerkiksi: ”Reuna on raja johon yksi asia loppuu. Ei välttämättä selvä (pilven reuna), mutta voi olla (kankaan reuna). Myös abstrakti (”kuoleman reunalla”).
  • Koherentti lauseista koostuva selitys tai semanttisesti spesifi mutta muodollisesti puutteellinen määritelmä (3 pistettä) Esimerkiksi: ”Juosta on edetä nopeammin kuin kävellen. Molemmat jalat ovat välillä irti maasta.”
  • Kiteytynyt muoto, joka ilmaisee testisanan oleelliset ominaisuudet spesifisti ja täsmällisesti (4 pistettä) Esimerkiksi: ”Juosta on liikkua siirtämällä jalkojaan vuoronperään niin, että vuoroin vain toinen jalka koskee alustaan ja molemmat jalat ovat irti alustasta.”

Suurimpia arkimääritelmien ongelmia olivat liiallinen ajallis-paikallisten kriteerien painottaminen (esimerkiksi sanoissa kansi ja reuna korostui esimerkkeihin turvautuminen, sanassa itkeä määritelmät keskittyivät näkyvien ominaisuuksien kuvailuun itkemisen syyn ja päämäärän sijaan). 

Koehenkilöiden arkimääritelmissä saattoi olla viittauksia määritelmän luku- ja kirjoitushetkeen, mitä ei aikuisten määritelmissä odoteta esiintyvän. Määritelmissä oli myös metaforisia huomautuksia, mitä ei myöskään odoteta aikuisten määritelmiin. 

Muoto-, yläkategoria- ja holististen pisteiden yhteenlaskettu (toteutunut) maksimipistemäärä ol 13,2 pistettä.  Koehenkilöiden keskiarvoksi tuli 9,2, mediaani oli 10,2 ja hajonta 3,1. Yhteispisteet muotoutuivat niin, että muotopisteiden maksimi oli 3, yläkategoria- ja holististen pisteiden maksimi 4.

Tutkimusaineisto kerättiin Tampereen yliopiston suomen kielen tutkinto-ohjelman pääsykokeessa.

Tutkimus osoittaa, että äidinkielen ylioppilaskokeesta hyvin selvinneiden ja suomen kielen oppiaineeseen hakevien henkilöiden sanatieto on heikkoa. Tämä herättää  kysymyksen,  miten hyvin  äidinkielen ylioppilaskoe testaa sanataitoa tai analyyttisia taitoja.

Tutkijat havaitsivat myös, että matematiikan ylioppilaskokeen suorittaneiden koehenkilöiden tulos  sanojen määrittelyssä oli aavistuksen parempi kuin niillä, jotka eivät olleet lukiossa suorittaneet matematiikan ylioppilaskoetta. Tämä kertonee jotain matematiikan kirjoittaneiden analyyttisistä kyvyistä.

Miksiköhän nuorten aikuisten analyyttiset taidot ovat laskussa? Toisaalta voi kysyä, testasiko tutkimus todellakin analyyttisiä taitoja; jotta tehtävässä olisi onnistunut, olisi pitänyt ymmärtää tarkasti, mitä sana määritelmä pitää sisällään. Kielitoimiston sanakirjan mukaan määritelmä on “käsitteen olennaisten ominaisuuksien lyhyt, tarkka kielellinen kuvaus, definitio”. Vaikka sanakirja toteaakin määritelmän olevan lyhyt, se ei mainitse, että määritelmä olisi vain yhden virkkeen mittainen.

Sanatietoa testataan usein kognitiivista kehitystä mittaavissa testeissä.  Shakow ja Goldman totesivat, tosin 80 vuotta sitten, että sanatiedon tarkka hallinta korreloi mentaalisen iän ja älykkyyden kanssa (.91 lapsilla ja .81 aikuisilla).

Joka tapauksessa suomalaistutkimuksen tulokset herättävät huolta luetun ymmärtämisen ja kielellisen tiedon tasosta.  Sanaston hyvä hallinta on edellytys esimerkiksi korkeakouluopinnoille.

Artikkelin kirjoittaja Jenny Tarvainen on Kielibaarin toimittaja ja kehitysjohtaja.

 

Lähteet:

Pajunen, Anneli – Itkonen, Esa – Vainio, Seppo 2016: Nuorten aikuisten kyky määritellä sanojen merkityksiä. – Virittäjä 120 (4) s. 477–515.

Shakow, David – Goldman, Rosaline 1938: The effect of age on the Stanford-Bined vocabulary score of adults. – Journal of Educational Psychology 29 s. 241–256. 

Kuva: OpenClipart-Vectors / 27457 images

 

// Koehenkilöiden antamat esimerkit on lainattu sellaisenaan Pajusen, Itkosen ja Vainion artikkelista, joka on julkaistu Virittäjä-lehdessä. Tässä jutussa käytetty käsite ”substantiivilauseke” esiintyi artikkelissa muodossa ”NP” (noun phrase).

Tallenna

RSS-syöte
Twitter
Facebook
Google+
Ei kommentteja

Kommentoi