Suomen opettajana Münchenissä

Jenny Tarvainen, Kielibaarin kantahenkilöstön jäsen, palasi äskettäin Münchenistä, jossa hän opetti suomen kieltä LMU-yliopiston (Ludwig-Maximilians-Universität) opiskelijoille.  Lukukauden mittainen pesti oli osa hänen maisteriopintojaan Jyväskylän yliopistossa.

Keitä opetit?

– Fennougristiikkaa pääaineenaan opiskelevia ja myös suomea sivuaineena opiskelevia. LMU:ssa fennougristiikan oppiaineeseen sisältyy suomen ja unkarin sekä mahdollisesti viron opintoja. Alkeiskurssilla oli noin 20 opiskelijaa ja edistyneempien ryhmissä kolme-neljä.

 

Millä kielellä opetit?

– Alkeiskurssilla käytin apukielinä englantia ja saksaa. Edistyneempien ryhmiä opetin kokonaan suomeksi.

 

Millaista on opettaa suomea ulkomailla?

– Olen opettanut suomea toisena kielenä Suomessa ja halusin saada kokemusta suomen opettamisesta myös vieraana kielenä. Vierasta kieltä opetetaan kohdekielen kieliympäristön ulkopuolella, eivätkä opiskelijat useinkaan kuule kieltä, tässä tapauksessa suomea, luokkahuoneen ulkopuolella. Onneksi on internet, josta saa autenttista materiaalia luokkaopetukseen.

– Syventäviin opintoihin ehtineiden kanssa käytin myös tutkimuksellista otetta ja hyödynsin korpustutkimusta, johon olin itse perehtynyt gradussani. Opiskelijat tutkivat muun muassa, mitä verbejä esiintyy eniten missäkin moduksessa (tapaluokassa). Aineistona käytimme Kielipankin kaikille avoimia aineistoja.

– Tutkimuksellinen ote oli LMU:n opiskelijoille uutta ja vaikeaakin, mutta lukukauden päätteeksi he kiittelivät sitä hyödylliseksi.

 

Miten arvioisit saksalaisyliopiston opiskelijoiden kiinnostusta suomea kohtaan?

– Kiinnostus tuntuu yllättävänkin suurelta, varsinkin alkeistasolla. Ihan varma en ole, miksi suomen kieli kiinnostaa.  Se tiedetään, että Saksan yliopistoissa on yhteensä noin 600 suomen kielen opiskelijaa, mikä on tiettävästi enemmän kuin missään muussa maassa.

– LMU:n opiskelijat olivat supermotivoituneita. Oli ihanaa opettaa heitä.

Mitä itse opit?

– Sain varmuutta. Suomea toisena kielenä kotimaassa opettaessani olin tehnyt dioja myös itselleni lunttilapuiksi, mutta Münchenissä pääsin niistä eroon. Diashow ei edes välttämättä ole paras tapa  kielenopetuksessa, ja huomasin, että ilman sitä olen herkempi tarttumaan opiskelijoiden kysymyksiin ja tilanteisiin, joissa on tarpeen poiketa alun perin valmistellusta rungosta.

– Innostuin myös rakentamaan fraseologiaan ja korpukseen liittyvää opetuksellista näkökulmaa, jota haluaisin tulevaisuudessa kehittää metodiksi asti.

– Lisäksi löysin oman koloni suomen opettajana: haluan opettaa suomea toisena ja vieraana kielenä akateemisessa ympäristössä, jossa pääsee, varsinkin edistyneimpien opiskelijoiden kanssa, keskustelemaan kielen syvemmistä ilmiöistä ja hyödyntämään tutkimustietoa.

– Ja saksan kielen taitoni petraantui huomattavasti, natürlich.

***

Kun Jenny Tarvainen palasi helmikuussa kotikonnuille, häntä odotti filosofian maisterin tutkintotodistus Jyväskylän yliopistosta. Hänen maisterintutkielmansa Saada-verbin fraseologiaa: vertaileva korpustutkimus oppijan- ja natiivisuomesta oli hyväksytty erinomaisin arvosanoin jo kesällä. Seuraavaksi hän hakee tohtoriopiskelijaksi.

Teksti: Sari T. Tiiro ♦  Kuvakaappaus LMU:n nettisivulta. Kuva Jenny Tarvaisen opetustilanteesta: Katri Wessel

— julkaistu 6.3.2019

Lue myös Jyväskylän normaalikoulun oppilaiden Kielipide-kirjoituksia, jotka syntyivät Jenny Tarvaisen ilmiöpohjaisen ohjauksen innoittamina.

RSS-syöte
Twitter
Facebook
Google+
No Comments

Post A Comment