Kielipide-juttusarja päästää nuoret ääneen: julkaisemme ysiluokkalaisten mielipiteitä suomen kielen ilmiöistä.  Kielibaari on ollut mukana äikän tunneilla Jyväskylässä, ja kielipiteiden kirjoittaminen on ollut osa kurssisisältöä.

Teksti: Monica Ratinen

Murre on jonkin ryhmän tai yksilön puhuma kielen muoto. Murteet voidaan jakaa aluemurteisiin, sosiolekteihin ja idiolekteihin.

Sosiolekti eli sosiaalinen murre on tietyn sosiaalisen ryhmän puhemuoto, esimerkiksi tiettyjen ammattikuntien ja tieteenalojen erikoiskielet ovat sosiolektejä.

Idiolekti eli yksilömurre on yhden henkilön puhetapa. Siihen luetaan kaikki yksilön käyttämät puhetilanteet ja niissä vaikuttavat ja tapahtuvat kielen muutokset, vaikkapa se, miten nuoren kielenkäyttö eroaa puhuessa kavereilleen, vanhemmilleen ja opettajalleen. Yksilömurre on rajattava tiettyyn ajanjaksoon, koska puhetapa kehittyy ja muokkaantuu ajan kuluessa, mikä on kielen piirteenä kiinnostava asia.

Mielestäni kaikenlaiset murteet ja erilaiset puhetavat ovat tärkeitä, koska ne yhdistävät monia ihmisryhmiä ja esimerkiksi paikkakuntalaisia. Monien ihmisten on varmasti vaikeampi nähdä murteiden etuja, koska heillä ei ole ollut yhtä hyvää tai vahvaa kokemusta omasta murteestaan kuten itselläni on ollut.

Sana murre on alun perin tullut sanasta murtaa.

Mielestäni murteita on varsinkin nyt, kun ne ovat vähentyneet, todella tärkeä pitää yllä ja säilyttää. Nyt olisi aika pohtia murteita ja kannustaa ihmisiä puhumaan omalla murteellaan. Pitäisikö meidän esimerkiksi sanasta ”murre” hankkiutua kokonaan eroon, jotta voisimme hyväksyä murteet täysin? Sana murre alunperin on tullut sanasta ”murtaa”. Puhumalla murteellaan puhuja siis ”mursi”, jolloin hän tavallaan rikkoi niin sanotusti ”oikeaa” eli kirjakieltä.