10 kesä Tutkija Sari Sulkunen: Aikuisten heikosta lukutaidosta pitää puhua enemmän ja näkyvämmin

Joka kymmenes aikuinen osaa lukea vain vaivoin. Aikuisten lukutaidottomuudesta pitää puhua enemmän ja näkyvämmin, sanoo lukutaitotutkija Sari Sulkunen Jyväskylän yliopistosta. Hän ehdottaa aikuisille suunnatun lukutaito-ohjelman käynnistämistä.

Kielibaarin toimittaja Jenny Tarvainen kysyi Sulkuselta myös, miten nuorten heikkenevä lukutaito heijastuu tulevaisuuden aikuisten lukutaitoon.

Keitä lukutaidottomat aikuiset ovat?

Sari Sulkunen: Suomessa on jonkin verran aikuisia, jotka eivät edes mekaanisesti osaa lukea yhtään. Heitä on kuitenkin hyvin vähän. Toiminnallisesti lukutaidottomia aikuisia sen sijaan on noin 10 prosenttia suomalaisista aikuisista, ja he ovat useimmiten matalasti koulutettuja ja iäkkäitä.  Aikuisista, joilla on vaikeuksia arkisissa lukemistilanteissa, 90 prosenttia on suomalaistaustaisia ja 10 prosenttia maahanmuuttajataustaisia.

Toiminnallinen lukutaidottomuus tarkoittaa, että aikuinen pystyy lukemaan lyhyitä ja selkeitä tekstejä, jos ne ovat tutuista aiheista kirjoitettuja sekä rakenteeltaan ja kieleltään selkeitä.

Haasteet lukemisessa eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että kuullun ymmärtäminen ja muut taitoalueet olisivat aina heikkoja, vaan lukutaidottomilla henkilöillä saattaa olla vahvoja lukutaidon puutteita korvaavia osa-alueita. Vaikka laajoissa tutkimuksissa on havaittu systemaattisia yhteyksiä lukutaidon ja muiden kognitiivisten taitojen välillä, yksilötasolla asia ei kuitenkaan aina mene niin: keskimääräiset tulokset peittävät alleen paljon yksityistä vaihtelua.

Aikakauslehdissä on silloin tällöin juttuja sellaisista aikuisista, joilla mekaaninenkin lukutaito on niin heikko, että käytännössä he tarvitsevat hyvin paljon apua arjessaan. Muistan esimerkiksi yhden jutun, jossa haastateltava oli mukana kunnallispolitiikassa. Hän siis joutui kahlaamaan aikamoisen läjän kirjoitettuja tekstejä läpi, mutta hänen puolisonsa luki hänelle kaikki tekstit. Lisäksi hänellä oli muita taitoja, joilla pystyi paikkaamaan heikkoa lukutaitoa, esimerkiksi todella hyvä visuaalinen ja avaruudellinen hahmotuskyky sekä todella vahva laskutaito ja numeerinen ymmärrys.

Kaiken kaikkiaan arkinen asioiden hoitaminen vaatii nykyisin jopa vankempaa kirjoitetun tekstin lukutaitoa kuin ennen, koska aikaisemmin oli tiheämmässä ympäri maata asiointipisteitä, jonne saattoi mennä kuitteineen ja veroehdotuslomakkeineen. Asiointipisteissä saattoi selittää myös osoitellen virkailijalle, että mitä tuohon laitetaan. Virkailija saattoi  neuvoa tai auttaa tekemään tai jopa tehdä puolesta. Tällaisia palveluja on nykyään paljon vähemmän. Yhteiskunnallisen tasa-arvon näkökulmasta voikin miettiä, onko kehitys mennyt ihan oikein.

Mitä aikuisten lukutaidottomuudelle voidaan tehdä?

Sari Sulkunen: On mielenkiintoista, ettei aikuisten lukutaito pääse pinnalle julkiseen keskusteluun, vaan se  hukkuu lasten ja nuorten lukutaidon alle. Tämä ilmiö näkyy esimerkiksi kansallisessa lukutaitofoorumissa, jonka opetus- ja kulttuuriministeri perusti viime vuonna. Lasten ja nuorten lukutaitoon liittyvät asiat ovat nousemassa sellaisella voimalla ja volyymilla, ettei aikuisten lukutaito juuri näy, vaikka alussa siitäkin oli keskusteluja.

Aikuisten lukutaito ei näy myöskään mediakeskustelussa. Vaikka Suomessa on monenlaisia lukutaidon parissa työskenteleviä tahoja, sanataidekoulutusta ja vaikka minkälaista hanketta ja projektia, hyvin harva niistä kohdistuu aikuisten luku- tai tekstitaitoihin. Tämä on kummallinen yhtälö, ja vaikka aikuisten lukutaidosta kuinka yrittää puhua, se jotenkin hukkuu.

Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, etteivät päättäjät eivät kuuntelisi. Erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriössä ja työ- ja elinkeinoministeriössä työskentelevät ihmiset, jotka rahoittavat aikuistutkimuksia ja ovat tutkimusten johtoryhmässä, ovat hyvin perillä ja valveutuneita. Ehkä tilanteessa heijastuu osin se, että ratkaisuista aikuisten lukutaidon haasteeseen ajatellaan eri tavalla kuin lasten ja nuorten kohdalla.

Suomesta puuttuu myös aito aikuisten tai koko perheen lukutaitoon keskittyvä työ, mikä monissa muissa Euroopan maissa on vahvaa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Norjassa ja Irlannissa on erikseen aikuiskoulutus- tai aikuisten lukutaito -organisaatiota, ja niillä on opetussuunnitelmat ja resurssejakin. Näissä maissa siis tehdään aikuisten lukutaitoa näkyvämmäksi, ja Suomesta tällainen juonne puuttuu.

Edellisen aikuisten lukutaitotutkimuksen jälkeen 90-luvun lopussa oli aikuisten osaamisohjelma, jossa laajamittaisesti pyrittiin nostamaan tiettyjen aikuisryhmien koulutustasoa. Se oli hyvä ohjelma, ja olen muutamaan otteeseen suositellut, että jokin vastaava ohjelma pitäisi nytkin olla. Hankkeesta saatiin hyviä tuloksia, ja aika hätkähdyttävä tulos oli se, että aikuiskouluttajat vasta tuolloin havahtuivat siihen, miten paljon aikuisilla on lukutaidon puutteita. Jos aikuiskouluttajatkaan eivät olleet sitä siihen mennessä kunnolla havainneet, niin ongelma on ollut aika piilossa.

”Jos ihminen ei koe, että lukutaidon heikkous on hänen elämäänsä hankaloittava asia, niin ei hän myöskään hakeudu koulutukseen.”

Mutta toisaalta: jos ihminen ei koe, että lukutaidon heikkous on hänen elämäänsä kapeuttava tai hankaloittava asia, ei hän myöskään hakeudu koulutukseen. Vaikka koulutusta tarjottaisiinkin, lähtisikö hän? Ja sopisiko suomalaisille aikuisille sellainen tervetuloa lukutaitokurssille -tyyppinen ratkaisu? Lukutaidon haasteilla voi olla sosiaalinen leima, se on ehkä vähän tabu.

Kyseessä on siis aika hankala yhtälö. Epäsuorasti kyllä on sellaista koulutusta, johon voisi sisällyttää tekstitaito-opetusta. Tällaisia koulutuksia ovat esimerkiksi TE-keskusten tarjoamat CV-pajat, joissa on kyse tekstitaidoista. Aikuisten lukutaidon parantamiseksi ei kuitenkaan ole valmiita hyviä ja helppoja ratkaisuja, mikä saattaa vaikuttaa siihen, ettei aikuisten lukutaito ole kovin keskiössä.

Onko Suomessa auttavaa tahoa tai palvelua, jonka pariin huonosti lukeva aikuinen voisi hakeutua?

Sari Sulkunen: Ei ainakaan laajasti. Meillähän on joitain tahoja, jotka teettävät lukitestejä aikuisille, ja sieltä voi saada tukea ja myös positiivisessa mielessä diagnoosin. Moni saattaa sanoa, että en olekaan tyhmä, mulla on ollut vaan tämmönen lukivaikeus, enkä ollut vaan tajunnut. Sitten Murikka-opistossa, joka on metallityöväen oma opisto, on ollut pitkään nimenomaan metallityöväen jäsenille suunnattua kirjoittamisen opetusta. Tämä koulutus on esimerkiksi sellaisille, jotka ovat lähteneet työelämään matalalla koulutuksella ja myöhemmin tulleet imaistuiksi esimerkiksi ammattiyhdistystoimintaan, jossa on jo vaativampaa tekstitoimintaa. Tällaista kohdennettua tekstitaito-opetusta siis löytyy, mutta laajempaa ei juurikaan.

Maahanmuuttaja-aikuisten kanssa on tehty luku- ja kirjoitustaitohankkeita. Lukukeskukselta on tulossa Lue lapselle -hanke, jossa neuvolat pyrkivät opastamaan kaikkia lapsiperheitä siitä, mikä se lukutaidon rooli on: minkä takia kannattaa lukea lapselle, lukea lapsen kanssa, keskustella luetusta ja mitä muuta voi tehdä. Tämänkin tyyppisessä toiminnassa tosin fokus on lapsissa, ei niinkään aikuisten taitojen parantamisessa, vaan enemmän aikuisten tietoisuuden parantamisessa. Aikuisten omien taitojen kehittäminen jää marginaaliin.

Toivoisin kuitenkin, ettei kysymys ole siitä, että moni ajattelee ajan korjaavan tämän ongelman. Että nykyiset lapset ja nuoret, joiden koulutus on laadukkaampaa ja keskimäärin pidempää kuin aikaisemmin, korvaavat aikanaan nykyiset aikuiset, eikä haastetta sitten enää olisi. En usko ollenkaan, että käy niin.

Samaan aikaan kun nykyaikuisten lukutaito-ongelmista vaietaan, nuorten lukutaidon heikkenemisestä puhutaan paljon. Millainen on tulevaisuuden aikuisten lukutaito?

Sari Sulkunen: On aika epärealistista ajatella, että me nyt saisimme kaikki lapset ja nuoret sille tasolle, missä tälläkään hetkellä kaikki eivät ole, eivätkä oikeastaan koskaan ole olleetkaan. Tässä on siis monenlaisia kehityskulkuja, ja voi jopa ajatella, että tekstitaidoiltamme edellytetään entistä enemmän. Jos joku on ollut aiemmin hilkulla taitojensa kanssa niin, että on juuri ja juuri sinnitellyt ja pärjännyt, vaatimustason noustessa saattaa käydä niin, ettei enää pärjääkään.

Katsotaanpa me 4.-luokkalaisia, 15-vuotiaita tai näitä aikuisia, kaikissa ikäluokissa on karkeasti 10 prosenttia niitä, joiden lukutaito on puutteellinen ihan arkisissa tilanteissa. Ja puhutaan tutkimuksista, joissa etenkin PISA:ssa (15-vuotiaat) ja PIAAC:ssa (16–65-vuotiaat) lukemistilanteet ovat hyvin arkisia, eli ei puhuta aikuisten lukutaidon kokeessakaan mistään asiantuntijataidoista tai vaativista taidoista, vaan ihan arkisista peruslukutaidoista.

On aika hätkähdyttävää, että 10 prosenttia melkein mistä ikäryhmästä tahansa ei saavuta funktionaalista eli käytännön lukutaitoa. On tietysti vaikea määrittää, mikä on kaikille kaikissa tilanteissa riittävä lukutaidon taso, koska tekstitaidot ja tekstitoiminta on tilanteista. Silloin se, mikä on yhdessä tilanteessa riittävää ja luontevaa, ei välttämättä ole riittävää toisessa tilanteessa.

Näyttääkö tutkimusten valossa siltä, että sekä nuorten että aikuisten lukutaito olisi heikkenemässä?

Sari Sulkunen: Ei oikeastaan, kyllä on valoa siinä mielessä nähtävissä. En usko, että mitään radikaalia parannusta tapahtuisi nopeasti niin, että yhtäkkiä 100 prosenttia lapsista ja nuoristakin olisi vahvoilla taitotasoilla lukutaidossa. Mutta jos katsoo 4.-luokan oppilaiden lukutaitotutkimusta, jossa pystytään seuraamaan tuloksia vuodesta 2011 vuoteen 2016, keskimääräinen lukutaidon taso on pysynyt samana. Eli lasten lukutaidossa ei ole tapahtunut mitään dramaattista.

15-vuotiailla keskimääräinen lukutaidon taso on tuoreimmissa PISA-tuloksissa (2015) pysynyt samalla tasolla kuin edellisissä PISA-mittauksissa (2012). Tietysti jos katsoo aivan PISA-tutkimusten alusta eli vuodesta 2000 alkaen, näkyy pieni lasku suomalaisnuorten keskimääräisessä lukutaidossa. 2015 vuoden tuloksissa oli kuitenkin kiinnostavaa, että poikien lukutaito oli hieman kohentunut edellisestä arvioinnista. Tyttöjen oli edelleen laskenut vähän, mutta ei dramaattisesti.

Vaikka Suomen PISA-tuloksissa sukupuolten väliset erot ovat ennätysluokkaa, ne olivat 2015 tuloksissa hieman kaventuneet, mikä tarkoittaa suunnan olevan oikea. Toivoisin totta kai, että erojen kaventuminen ei tapahtuisi tyttöjen taitojen heikkenemisellä, vaan pelkästään poikien taitojen paranemisella.

”Aikuisten lukutaito on pysynyt ennallaan tai jopa kohentunut muissa ikäryhmissä paitsi 16–24-vuotiaissa.”

Aikuiset taas ovat vähän erilainen porukka. Aikuisten lukutaitoa voidaan verrata vuoden 1998 tutkimuksen ja vuonna 2012 kerätyn aineiston välillä. Aikuisten lukutaito on itse asiassa pysynyt samana tai jopa hieman kohentunut kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi nuorimmassa ikäryhmässä eli 16–24-vuotiailla, joiden keskimääräinen lukutaidon taso oli reilussa kymmenessä vuodessa hieman heikentynyt. Tulos on linjassa sen kanssa, että aikaisemmissa PISA-tutkimuksissa 15-vuotiaiden lukutaito oli myös vähän heikentynyt. Vaikka näitä eri tutkimuksia ei voi suoraan verrata, tällainen linja on näkyvissä.

Onko aikuisissa eroja naisten ja miesten välillä, kuten nuorilla?

Sari Sulkunen: Kiinnostavaa kyllä, ei juurikaan. Koko valtavassa aikuisaineistossa, joka kattaa koko työikäisen väestön, sukupuolieroa ei juuri ole. Sen sijaan jos tuloksia tarkastellaan ikäryhmittäin, saattaa pieniä eroja olla. On muun muassa tehty sellainen analyysi, jossa on katsottu aikuisaineistosta niitä ikäryhmiä, jotka ovat aikaisemmin 15-vuotiaana olleet PISA:ssa ja nyt aikuisaineistossa PISA-vuodesta riippuen 17–18- tai 27-vuotiaita. On verrattu suhteellista sukupuolieroa, ja kun se 15-vuotiaana PISA-tutkimuksessa on aika iso, samoissa ikäryhmissä aikuistutkimuksessa suhteellinen sukupuoliero on paljon pienempi.

Siihen, mistä sukupuolieron pieneneminen aikuisikään tullessa johtuu, ei valmista vastausta ole. Yksi selittävä tekijä on, että tottahan taidot perusopetuksenkin jälkeen kohentuvat ja kehittyvät. Riippuu tietysti myös perusopetuksen jälkeisestä koulutuspolusta ja myöhemmin ammatista, millaisia taitoja vaaditaan, minkälaista harjaantumista tekstitaidoille saa ja missä määrin ja mihin suuntaan ne kehittyvät. Joka tapauksessa on selvää, ettei kehitys pysähdy siihen, kun 9.-luokan jälkeen lähtee peruskoulusta.

Sukupuolieron kaventumisesta herää myös kysymys, kehittyvätkö taidot enemmän miehillä ja vähemmän naisilla. Tämä on aika spekulatiivista vielä tässä vaiheessa. Sitä on aika vaikea tutkiakaan olemassa olevien aineistojen varassa. Toisaalta kuitenkin tiedetään, että miehillähän ei keskimäärin mene heikosti työelämässä, vaikka puhutaankin nyt paljon siitä, että matalan koulutustason ryhmissä miehet ovat monella tavalla kriisissä.

Toinen selitysmalli, jolla sukupuolierojen kaventumista on lähestytty, liittyy siihen, missä ja miten tutkimukset toteutetaan. PISA-tutkimus tehdään koulussa, mutta siitä ei kuitenkaan ole mitään seurausta siellä koulussa, meni koe miten tahansa. Voi tietysti miettiä, kuinka sitoutunut oppilas on vastaamaan ylimääräiseen ja aika työlääseen kokeeseen, joka ei näy arvosanoissa, meni se hyvin tai huonosti. Onko sitten niin, että pojat ovat tässä suhteessa vähän kriittisempiä, että eivät samalla lailla tee mitä pyydetään, eli kuinka tosissaan sitten pyrkivät näyttämään sitä osaamistaan? Että olisiko tämmöisessä suhtautumisessa sukupuolieroja?

Eräänä selitysmallina on, että vuoden 2015 PISA-tutkimus, jossa näkyy vähän parannusta poikien keskimääräisessä lukutaidossa, oli ensimmäinen kokonaan tietokoneella tehty. Ajattelisin omastakin näkökulmasta, että jos vaihtoehdot on, että saat eteesi 60-sivuisen mustavalkoisen paperivihkon tai että tietokoneella tutussa ympäristössä teet koetta ja pistelet menemään, lueskelet tekstejä ja vastaat kysymyksiin, niin kumpi on se mielekkäämpi tapa. Ajattelen, ja itse asiassa moni muukin tutkija ajattelee, että tässä voi olla osaselitys, miksi muuallakin kuin Suomessa poikien taidot ovat vähän olleet noususuunnassa edellisessä PISA:ssa.

”Tyttöjen PISA-lukutaitotuloksen lähtötaso on ollut ihan älyttömän huima: voi melkein sanoa, että ei sieltä ole kuin yksi tie, ja se on alaspäin.”

Tyttöjen tulosten heikentymistä selittää se, että tyttöjen PISA:n lukutaitotuloksen lähtötaso on ollut älyttömän huima: voi melkein sanoa, että ei sieltä ole kuin yksi tie, ja se on alaspäin. Lähtötaso on ollut ylivertainen, kun mietitään ihan alkupään PISA-arviointeja. Suomalaistytöt olivat ihan omaa luokkaansa.

”Lukutaito on niin kuin mikä tahansa muukin taito: jos sitä haluaa kehittää, pitää lukea.”

Keskimääräisen lukutaidon heikkenemiselle on myös sisällöllisempi selitys. Kaiketi tosiasia on se, että kirjoitettujen tekstien tai lukemisen harjoitusta saadaan tänä päivänä vähemmän kuin aikaisemmin, ja totta kai se heijastuu taidoissa. Lukutaito niin kuin mikä tahansa muukin taito: jos sitä haluaa kehittää, pitää lukea. Harjoitustunteja tarvitaan. Uskon, että tämä on yksi keskeinen syy siihen, minkä takia kirjoitetun tekstin lukutaito on heikentynyt.

Onko aikuisten lukutaidosta tulossa lisää tutkimusta lähiaikoina?

Sari Sulkunen: Laajemmassa mittakaavassa ainoa tulossa oleva on PIAAC-tutkimuksen toisinto, johon Suomi on lähdössä mukaan. Siinä tulee olemaan noin 10 vuoden sykli, eli kun 2012 kerättiin edellinen aineisto, noin vuonna 2022 on seuraava tutkimuskierros. Tulee taas olemaan hyvin kiinnostavaa nähdä, mihin suuntiin eri aikuisryhmissä taidot ovat kehittyneet.

Teksti: Jenny Tarvainen ♦ Valokuva vuodelta 1942: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo

♦

Hallituksen lisätalousarviossa on kiinnitetty huomiota aikuisten perustaitoihin: aikuisten digiajan tulevaisuustaitoja tuetaan uudella ohjelmalla. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan tarvitaan moderni versio 1990-luvun akt-kursseista. Aikuisten PISA-tutkimus eli PIAAC paljastaa ministerin mukaan, että jopa 600 000 aikuisella suomalaisella on puutteita digi- ja tiedonhakutaidoissa sekä kriittisessä lukutaidossa.

Ohjelmaan on tarkoitus varata 7 miljoonaa euroa. Maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaitoa parantavaa koulutusta aiotaan tukea 2 miljoonalla eurolla.

Lähde: Lisätalousarviosta iso koulutuspaketti osaavan työvoiman pulaan, toisen asteen oppimateriaaleihin ja digiajan perustaitoihin

► Katso myös Kielibaarin videohaastattelu, jossa Sari Sulkunen kertoo muun muassa, mitä lukutaito merkitsee hänelle itselleen.