”Äikän opiskelussa on sittenkin jotain järkee”

Koululaisten pitäisi voida iloita oppimistaan kirjoittamisvalmiuksista jo kouluaikana eikä vasta jatko-opinnoissa tai työelämässä. Tätä mieltä on yläkoululaisia ohjaava suomen kielen lehtori Maija Leppänen. Kielibaari törmäsi hänen ajatuksiinsa Äidinkielen opettajain liiton vuosikirjassa  2013.

Kirjoittamisesta iloitseminen vaatii Leppäsen mielestä yhteistyötä muiden oppiaineiden kanssa. Opiskelussa tarvittavien tekstilajien, kuten määritelmän, tiivistelmän, referaatin tai koevastauksen, osaamisesta olisi hyötyä ja iloa paitsi oppilaille itselleen myös reaaliaineiden opettajille.

Kirjoitetun yleiskielen hallinta vahvistaa tekstin uskottavuutta  ja samalla oppilaan asiantuntijuutta. Reaaliaineista oppilas puolestaan ammentaa sisältöä, jolla hän voi sävyttää omaa ääntään eri tekstilajeja kirjoittaessaan. Kaikki siis voittavat.

Kielibaarin kantahenkilöstön korvaan puhe oppilaan asiantuntijuudesta kuulostaa erityisen kannustavalta ja kannatettavalta.  On hienoa, jos oppilaat voivat kokea, että opettaja arvostaa heidän asiantuntemustaan!

Kirjoittaminen on Leppäsen mukaan tavoitteellinen taitolaji, jota voi oppia, ja tämän Leppänen haluaa oppilailleen välittää.  Hän pyrkii ohjaavaan ja kannustavaan arviointiin, jonka muodon määrää paitsi kirjoittamistehtävä myös luokkataso.  Olennaista on, että opettaja arvioi oppimisen kohteita.

Keskeneräisyys kuuluu oppimiseen

Myönteinen käsitys itsestä kirjoittajana lienee merkittävin oppimisen mahdollistaja, Leppänen pohdiskelee ja muistuttaa itseään oppimiseen kuuluvasta keskeneräisyydestä. Kun samat virheet esiintyvät oppilaiden kirjoittamistehtävissä aina vain uudestaan, opettajan on tarpeen muistaa, että samaa asiaa pitää harjoitella useamman kerran. Oppiminen vaatii aikaa ja toistoa.

Opettaja voi Leppäsen mukaan tuntea onnistuneensa, kun kuulee oppilaansa sanovan: ”Äikän opiskelussa on sittenkin jotain järkee.” Myönteinen palaute motivoi opettajaakin:-)

♥ ♥ ♥

Hengailuvinkki: Leppänen, Maija 2013. Muotoon taivuttamistako? Artikkeli Äidinkielen opettajain liiton vuosikirjassa 2013 Kuinka teksti kirjoitetaan omaksi? Toimittaneet Harjunen ja Arvilommi.

Vuosikirjassa on myös muun muassa Marjo Nurmen artikkeli Kun ääni ei kulje eikä tekstiä synny. Aikuisia ohjannut Nurmi korostaa toiminnallista eli funktionaalista kirjoitustaitoa, jolla yksilö voi selvitä työssä, opinnoissa ja harrastuksissa.  Kaikki työt eivät vaadi samantasoista kirjoitustaitoa, ja viestiä voi ymmärrettävästi, vaikka pilkut ja pisteet eivät olisikaan prikulleen oikeassa paikassa.  Kielibaari suosittelee. ♥

 

RSS-syöte
Twitter
Facebook
Google+
2 Comments
  • Eeku
    Posted at 09:49h, 28 huhtikuun Vastaa

    Minulla on mukavia muistoja äidinkielentunneista luultavasti siksi, että sain aineista hyviä numeroita. Luin paljon muutakin kuin läksykirjallisuutta (hienohkosti sanottu?). Joskus yläasteikäisenä sain jopa luvan kirjoittaa fiktiivisiä aineita, kun muiden piti kirjoittaa asia-aineita. Teini-ikäisen luovuus oli ihanaa mutta lapsellista.

    Lukiossa oli kaksi äidinkielen opettajaa. Toinen oli Runebergin ihailija, toinen 20 vuotta modernimpi ja suosi Aleksis Kiveä. Meille osui heistä edellinen, joten emme koskaan lukeneet Seitsemää veljestä. Paikkasin tämän puutteen myöhemmin ja ihastuin!

    Kieliopista en erityisemmin pitänyt. Sittemmin olen opiskellut vieraita kieliä juuri kieliopin kautta ja toisinaan harmitellut ettei suomea tullut opeteltua… opetelluksi (?) ihan yhtä perusteellisesti.

    Käytännössä vaikken perimältäni kaksikielisenä olen silti onnellinen, että osaan suomea parhaiten ja se on vahvin kieleni, sydämeni kieli. ”Äikässä on järkee”. Sillä ei ole väliä, mitä kieltä se on.

  • Baariemäntä
    Posted at 15:37h, 29 huhtikuun Vastaa

    Kiitos, Eeku, että jaoit muistojasi! Hauskasti kuvaat äikänopettajiesi kirjallisuuspainotuksia. Totta, kielioppi ja sen hallinta on nk. kaksipiippuinen juttu: usein ei niin paljon väliä mutta kummasti kyllä vieraiden kielten opiskelussa – ainakin meille aikuisille, kuten toteatkin. Ja muuten: Kielibaari on siinä käsityksessä, että kummatkin muodot – tullut opeteltua tai opetelluksi – ovat nykyisin sopivia ja suotavia. Ymmärrettäviä vähintäänkin. Hyvää vappua!

Post A Comment