Kolumni: Sanavalinta voi olla tärkeä osa hidasta muutosta

Sukupuolineutraali kieli ei kiellä ketään olemasta nainen, mies tai jotain muuta, kirjoittaa Sini Söyrinki kolumnissaan.

Aamulehti kohautti kieliyhteisöä, kun se ilmoitti luopuvansa sukupuolittuneiden ammattinimikkeiden käytöstä jutuissaan. Linjaus on herättänyt runsaasti keskustelua, ja oikein hyvä niin. Kieli herättää tunteita.

Kiivaimpien arvostelijoiden mukaan ehdotus on naurettava. Tai jos ei naurettava, niin ainakin turha: onhan Suomi se kuuluisa tasa-arvon mallimaa, ja jos parannettavaa olisikin, niin ei ainakaan muutamassa sanavalinnassa. Epäillään myös, että ehdotus on yksi askel kohti yhteiskuntaa, jossa ei ole enää edes sallittua olla mitään sukupuolta.

Huomautetaanpa, että jos nykyisissä ammattinimikkeissä ei ole mitään ongelmaa, tilanteenhan voisi kääntää toisin päin. Tällöin nyt käytävää keskustelua pidettäisiin yhtä turhana, jos miehet olisivat esinaisasemassa tai kirkkorouvina.

Lumiukko ei katoa  −  eikä katoa putkimieskään

Avataanpa hieman käsitettä seksistinen kieli. Se viittaa esimerkiksi kielenkäyttöön, joka rajaa tietyn sukupuolen jonkin sanan merkityksen ulkopuolelle, tekee näkymättömäksi. Myös sukupuolistereotypioiden vahvistaminen on seksististä kielenkäyttöä.

Seksismiä ei pidä sekoittaa sukupuolen ilmaisemiseen. Sukupuolineutraali kielenkäyttö pyrkii purkamaan kielessä vallitsevaa epätasa-arvoa, mutta se ei kiellä mainitsemasta henkilön sukupuolta, kun sukupuoli on asiassa olennaista. Tarkoitus ei myöskään ole poistaa kaikkia sukupuoleen viittavia sanoja kuten lumiukkoa ja pyykkipoikaa. Lisäksi arkipuheessa on edelleen ihan yhtä sallittua sanoa putkimies, vaikka virallinen termi olisikin LVI-asentaja. Sukupuolia ei siis olla hävittämässä mihinkään, ei syytä paniikkiin.

Sana ei ole vain sana

Suuri kysymys kuuluu: mitä väliä? Puhemies tai esimies voi olla yhtä hyvin nainenkin, kyseessähän on vain sana, eikös vain?

Valitettavasti ”vain” sanoja ei ole olemassa. Kommunikaatio, ja siten ihmiskunnan olemassaolo nykyisenlaisena, perustuu kieleen. Kieltä tarvitaan, kun kuvaillaan maailmaa. Kielellä ei kuitenkaan vain kuvata maailmaa, vaan myös muokataan sitä.

On havaittu, että eri kielissä on tapana pitää miestä ihmisen prototyyppinä ja naista poikkeamana. Näin myös suomessa. Suomen kieli sisältää paljon maskuliinisia ilmauksia, jotka voivat näennäisesti viitata ihmisiin yleensä. Hyvä esimerkki ovat juuri mies-loppuiset ammattinimikkeet. Tutkimuksissa on kuitenkin tullut toistuvasti esiin, että tällaiset mukaneutraalit ilmaukset koetaan todellisuudessa ennemmin mieheen viittaaviksi.

Voisi luulla, että sukupuolineutraali hän-pronomini tekisi suomesta jotenkin neutraalia kieltä. Näin ei kuitenkaan ole. Jopa hän-pronomini tulkitaan useammin mieheen viittaavaksi, ellei asiayhteydestä käy ilmi toisin.

Ongelmassa ei siis perimmiltään ole kyse vain siitä, että naisia suljettaisiin tiettyjen ammattinimikkeiden ulkopuolelle vaan jopa ihmisyyden ulkopuolelle.

Eri ammattien mieltäminen tietylle sukupuolelle tyyppilisiksi ei johdu vain itse sanasta, vaan ne voivat olla myös piilosukupuolisia: esimerkiksi sairaanhoitaja mielletään todennäköisesti feminiiniseksi ja sotilas maskuliiniseksi. Piilosukupuolisuus tulee ilmi esimerkiksi silloin, kun koetaan tarpeelliseksi käyttää sukupuolta määrittelevää alkuosaa, kuten miespuolinen sairaanhoitaja tai naissotilas

Kaikkien ammattien kuitenkin pitäisi tasa-arvoon pyrkivässä maassa olla yhtä lailla avoinna kaikille, eikä sukupuolen pitäisi vaikuttaa siihen, kuinka pätevänä ammatin edustaja nähdään. Ongelma ei siis ole vain siinä, että yksittäisen naisen voi olla hassua kertoa olevansa varusmies. Kyse on laajemmasta tavasta nähdä ammattikunnat.

Kun nähdään olennaiseksi mainita, että kyseessä on naispoliisi tai miesmalli, tullaan samalla korostaneeksi, että tässä asetelmassa on jotain poikkeuksellista. Jos on poikkeuksellista olla poliisina työskentelevä nainen tai mallintöitä tekevä mies, vaikuttaa tämä väkisinkin siihen, miten ihmiset suhtautuvat kyseisen ammatin edustajiin ja toisaalta, miten tulevat tekijät näkevät mahdollisen ammattinsa. Poliisin urasta haaveileva tyttö ja malliksi mielivä poika ovat eri lähtökohdissa kuin jos roolit olisivat toisin päin. Omalle sukupuolelleen epätyypillisenä pidetylle uralle lähteminen vaatii päätöksen siitä, että uhmaa normeja, ja voi joutua kokemaan vähättelyä tai ainakin ihmettelyä.

Muutos on ollut käynnissä kauan

Työelämän sukupuolittuminen ja seksismi eivät ole vain kielen syytä, eivätkä ne ole poistettavissa yhden tai useammankaan viestimen kielellisillä linjauksilla. Muutama sanavalinta voi kuitenkin olla tärkeä osa hidasta muutosta, joka on ollut käynnissä jo kauan. Lehtimies kuulostanee monen korvaan vanhahtavalta, opettajatar suorastaan huvittavalta.

On luonnollista, että muutos hämmentää ja ihmetyttää. Muutos on kuitenkin kielelle(kin) luonnollista ja tärkeää elossa pysymisen kannalta. Pyrkimys tasa-arvoon on vaikuttanut kieleen jo kauan, ja vaikuttaa vastakin. Jokaisella on oikeus tuntea, että ollaan menossa väärään suuntaan. Kannattaa silti pysähtyä miettimään, mitä muutos todellisuudessa tarkoittaa, eikä jäädä ensimmäiseen mielikuvaan kiinni. Ketään ei kielletä olemasta nainen, mies tai jotain muuta. Sen sijaan pyritään luomaan kieli, ja sitä kautta yhteiskunta, joka antaa samat mahdollisuudet sukupuolesta riippumatta.

Kirjoittaja Sini Söyrinki tekee maisterintutkielmaansa sukupuolen ja parisuhteen representaatioista suomi toisena kielenä -oppikirjoissa. Hän liittyi Kielibaarin kantahenkilöstöön kesällä.

Lähteitä:  Engelberg, Mila 2016  Tiililä, Ulla 1994  Suomen kielen lautakunta 2007   Paasonen, Susanna 2010: Sukupuoli ja representaatio. Artikkeli teoksessa Käsikirja sukupuoleen. 

Valokuva on ensimmäisten yksikamaristen valtiopäivien avajaisista 1907. Kuvaaja Signe Brander. Helsingin kaupunginmuseo / helsinkikuvia.fi

Baaritiskillä virisi ajatus: Kun on tarpeen ilmaista ammattihenkilön sukupuoli, voisiko käyttää sukupuolen määrittelevää jälkiosaa? Esimerkiksi opettajanainen,  taiteilijamies, kirjailijanainen, juristimies jne? Mitä mieltä olet? Kerro meille muillekin.

RSS-syöte
Twitter
Facebook
Google+
4 Kommentit
  • Eeku
    Postattu 12:53h, 28 syyskuun Vastaa

    Baaritiskillä viriää hyviä ajatuksia, mutta opettajanainen, kirjailijamies jne. eivät nekään ole aukottomasti käyttökelpoisia. Rikkaasta äidinkielestämme (miksi muuten näin ja miksi toisaalta isänmaa?) kun puuttuu miestä tarkoittava puolisosana, jolloin – ja nyt. n tarkkana (sekä lukija että kirjoittaja) – ”taiteilijamies” voidaan heposti lukea ja ymmärtääkin juuri henkilön puolisoksi. Esim. prinsessa Suoma Suometar ja hänen taiteilijamiehensä Ukko Lumi. Toisinpäin tämä ei kävisi: prinssi Ukko Lumi ja hänen täiteilijanaisensa Suoma Suometar. Jälkimmäisessä käyttäisimme pikemminkin taiteilijapuoliso-sanaa ja tarvittaessa sukupuolen ilmaisemiseksi jopa lisämäärettä rouva? Ongelmallista, mutta hauskaa pohdittavaa. Minua tosin ei häiritsisi olla puhemies, palomies lehtimies tai toisaalta naiskapellimestarikaan. Hmm… jo pelkkä sana ”sukupuoli” edellyttää, että käytämme kahta sanaa erottamaan miehet naisista. Ymmärrät kyllä. Puoli on kokonaisuuden puolikas, ja niitä on kaksi. Tosin törmäsin muutama päivä sitten kyselyyn, jossa taustatietoina kysyttiin sukupuoltani. He antoivat kolme vaihtoehtoa: mies, nainen ja muu. – Mutta se on jo toinen tarina, sanoi Kipling, tuo mainio kirjailijamies. — Eeku

    • Baarin toimitus
      Postattu 12:55h, 28 syyskuun Vastaa

      Kiitos, Eeku, perinpohjaisesta pohdiskelustasi! Baaritsikillä iloitaan.

  • Osmo
    Postattu 11:42h, 06 lokakuun Vastaa

    Miksi vanha Nykysuomen sanakirjankin esittelemä etuosa ei kelpaa? Tyyliin naisopettaja, miesjuristi etc.

    Nykysuomen sanakirjani on perin vanha, mutta pointtini onkin, että pyörää ei kannata keksiä uudelleen.

    Em. kirja antoi esimerkin: Maila Talvio on tunnetuimpia naiskirjailijoitamme.

    Johan kuulostaa oudolta, jos tämä sanotaankin: Maila Talvio on tunnetuimpia kirjailijanaisiamme.

    Eikö tämä just korosta sukupuolta kirjailijuutta enemmän?

    • Kielibaarin toimitus
      Postattu 11:56h, 06 lokakuun Vastaa

      Kiitos, Osmo, viestistäsi. Mahtavaa, että vanha Nykysuomen sanakirja löytyy hyllystäsi!
      Entäpä jos sanoisimme: Maila Talvio on tunnetuimpia kirjailijoitamme.
      Mitä mieltä olisit tästä?

Kommentoi