Tekstilajien sijaan kohti kokonaisvaltaista tulkintaa

Baartiskille tuli vinkki: kannattaa kuunnella yliopistonlehtori Outi Ojan haastattelu Yle Puheessa. Aiheina äidinkielen opetuksen tulevaisuus ja ylioppilaskokeen muuttuminen.

Kuuntele tästä ►  Outi Oja Kalle Haatasen haastateltavana

Ylioppilaskokeiden sensorina toiminut  Oja sanoo, että kymmenessä vuodessa lukiolaisten kielen ja lauserakentaiden hallinta on heikentynyt. On yhä enemmän oppilaita, jotka kirjoittavat entistä heikommin.  Oja näkee yhdeksi syyksi sen, että lukion äidinkielen pakollisten kurssien määrää on vähennetty, ja nykyisin opettajat joutuvat pienemmässä tuntimäärässä opettamaan enemmän sisältöjä kuin aikaisemmin. Toisaalta koululaisten rohkeus ilmaista mielipiteensä suullisesti näyttäisi vahvistuneen.

Lukion opetuksessa lähdetään nykyisin siitä, että oppilaan pitäisi tuntea ja tunnistaa kaikki mahdolliset tekstityypit ja hänen pitäisi osata analysoida niitä kaikkia. Lisäksi opetukseen on tuotu multimodaalisuuden ajatus, jonka mukaan teksti on paljon muutakin kuin kirjoitettua kieltä.

Oja on itse päivälukioissa testannut, miten opiskelijat osaavat tulkita multimodaalisia tekstejä, esimerkiksi stand-up-komiikkaa. Testit osoittavat muun muassa, että ironian ja parodian tunnistaminen on nykylukiolaisille hyvin vaikeaa.  Ojan mukaan on vaara, että tekstikäsityksen laajentaminen aiheuttaa sen, että lukiolaisten hallittavaksi ajateltu alue laajenee liian laajaksi.

Outi Ojalta on tänä vuonna ilmestynyt kirja Kohti kokonaisvaltaista tulkintaa.  Teos kuvaa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen sisällöt ja ongelmat, joita esimerkiksi yhä useampien tekstilajien opettamiseksi pirstoutunut tekstilajilähtöinen opetus tuottaa.

Oja ehdottaa kirjassaan neljän K:n mallia: tekstiä, olipa se kaunokirjallista tai multimodaalista, voisi tulkita ja analysoida komposition, kontekstin, konfliktin ja kommunikaation näkökulmasta.

Oja työskentelee nykyisin Tukholman yliopistossa.

RSS-syöte
Twitter
Facebook
Google+
Ei kommentteja

Kommentoi