25 tammi Kaunis sana: mielennoude

Parahin Kielibaari,

törmäsin Antti Majanderin kolumnissa ”Katoavaisuuden kirjurin suuri sirpale” (HS 10.1.2016) minulle vieraaseen sanaan mielennoude.

”– – Napoleonin kotimuseossa Ajacciossa hänen [W. G. Sebaldin] mielennouteensa avaavat muun muassa kattauksen siitä, miten huikeat taidekokoelmat syntyvät suurten sotaretkien seurauksena mutta mukamas jumalaisen viattomasti.”

Nykysuomen käyttäjänä tulkitsen sanan viittaavan oman ajattelun sokkeloista poimittuihin ajatuksiin, mutta olenkohan aivan hakoteillä? Verkkohaussa mielennouteen vähäiset osumat liittyvät valtaosin arkaaiseen käyttöön, jolloin sanan merkitys lienee ollut jotain aivan muuta.

Päästäänkö baaritiskillä asiassa puusta pitkään?

Bongaaja: Makustelija

Nyt ollaan baaritiskillä ymmällään. Kuka osaisi valottaa mielennoude-sanan taustaa?