02 kesä Perintö tulee kuin Manulle illallinen

Korkeakoulujen pääsykokeet alkavat olla takana päin. Baaritiskille kantautui tieto, että Helsingin yliopiston oikeustieteen pääsykoekirjassa oli ollut mysteerinen ilmaisu:  Perintö tulee [– ] niin kuin Manulle illallinen.

Olivat parikymppiset pänttääjät joukolla pähkäilleet, kuka tuo Manu on. Joku oli arvellut, voisiko kirjan tekijä, professori Urpo Kangas viitata brittiläiseen jalkapalloseuraan (ManU eli Manchester United). Mielessä oli käynyt myös presidentti Mauno Koivisto, jota kansalaiset tuttavallisesti kutsuivat Manuksi ja jonka kuolema osui kiihkeimpään lukuaikaan.  Mutta mitä professori mahtoi lauseellaan tarkoittaa? Ei mitään hajua.

♥

Baartisikin takanapa oltiin nokkelia ja kysyttiin tarkennusta: oliko Manu kirjoitettu kirjassa isolla vai pienellä alkukirjaimella? Isolla, muistivat pänttääjät (ja muistivat oikein – baarimestari tarkisti).

Siinäpä se! Vaikeaa on päästäkään hajulle, kun professori kirjoittaa manun isolla alkukirjaimella. Pitäisi olla pienellä.  Kyseessä nimittäin ei ole erisnimi Manu, vaan manu-sanan taustalla on mestaria ja  ammattimiestä merkitsevä yleisnimi, joka juontuu ruotsalaislainasta manni ’mies’; vrt. esim. pelimanni.

Näin kertoo Kielikello-lehti ja viittaa myös Jukka Parkkisen teokseen Aasinsilta ajan hermolla (2005),  joka käy läpi 500 sanonnan alkuperän. Etymologinen sanakirja Suomen sanojen alkuperä (1995) antaa manu-sanalle merkityksen ’etevä, kykenevä, taitava’.  Sellaisihan ammattimiehet olivat. Taloissa kierteleville ammattimiehille, kuten suutareille, räätäleille ja sepille, oli tapana tarjota palkan päälliseksi ateria. Mestareille eli manuille illallinen tuli siis itsestäänselvyytenä, minkä Urbaani sanakirjakin tietää kertoa.

Sanontojen taustaa on käsitelty myös Aristoteleen kantapää -radiohjelmassa.

♥

Pääsykokeessa ei toivottavasti kysytty Manusta.

Valokuva: jamesbrocka / Pixabay.com